Vielä kerran neulakintaista

Johan sai omat neulakintaansa kun sain ensimmäisen parin valmiiksi. Näissä on lanka vaihdettu ja jälki on aika paljon tasaisempaa ja siistimpää. Peukalo oli edellTuomon valmiit neulakintaateen hankala - en saanut niistä aivan samanlaisia - mutta muuten olen melkoisen tyytyväinen tulokseen.

Etsiessäni lankoja näille löysin kaapin pohjalta myös keskeneräisen neulesukkaparin. Niinpä tein nekin valmiiksi ja pääsin samalla vertailemaan näitä kahta tekniikkaa. Täytyy kyllä sanoa, että taidan mieluiten tehdä lapaset kinnasneulan kanssa tästä lähtien. Neulonta oli hieman nopeampaa, mutta kauheasti muita etuja en löytänytkään. Putoilevat silmukat olivat jatkuva riesa, eikä työtä voinut noin vain keskeyttää ja sulloa kassiin jottei puikot putoa pois. Jälki on harvempaa, menee helpommin rikki ja kaiken lisäksi puikot tuntuvat ikäviltä sormia vasten.

En yhtään ihmettele että kesti kauan ennen kuin neulonnasta tuli pääasiallinen tapa tehdä lapasia ja sukkia. Ehkä neuloen on helpompaa tehdä koristeellisia vaatteita, mutta käytännöllisyyden kannalta neulakinnas ainakin minun silmissäni vie voiton mennen tullen!