Demot takana, juhlat edessä

Tänään vietimme illan Muhoksen keskiaikamarkkinoilla esittelemässä Kaarnemaata oman perheemme voimin. Meitä oli pyydetty mukaan Muhoksen seurakunnan järjestämään tapahtumaan auttamaan osaltamme ohjelman tekemisessä. Meidän osuutemme oli vanha tuttu: esittelimme käsitöitä ja opetimme tanssia. Paikalle ei tällä kertaa päässyt muita kaarnemaalaisia, mutta hyvin pärjäsimme yhden haarniskantekijän, yhden tanssinopettajan ja kahden ohikulkijoita hurmanneen lapsen kanssa.
Tapahtuma alkoi kirkossa latinankielisellä vesperillä. Lyhyt jumalanpalvelus kokonaan latinan kielellä Muhoksen upeassa vanhassa kirkossa oli mielenkiintoinen kokemus. Mietin, miltä on tuntunut käydä viikosta toiseen kirkossa kuuntelemassa, kun pappi puhuu latinaa. Olisiko usein toistuvat kohdat oppinut ulkoa? Mitä kuulijat kuvittelivat papin puhuvan? Minkä verran vieraskielistä höpötystä edes olisi jaksanut kuunnella?
Vesperin jälkeen kävijät saivat ihastella paikalle pystytettyjä markkinakojuja, mätkiä toisiaan suurilla säkeillä, kokeilla puujaloilla kävelyä ja tehdä pienen maisemakierroksen hevosen vetämissä kauniissa kärryissä. Ohjelmanumeroina oli tanssinopetus, miekkailunäytös ja viimeiseksi vielä tulinäytös.
Meidänkin pöydän ääressä kävi monta kiinnostunutta katsojaa. Tapahtuma oli siinä mielessä meidän näkökulmastamme ainakin menestys. Oli aikaa pysähtyä keskustelemaan ihmisten kanssa, jotka myös vaikuttivat aidosti kiinnostuneilta tekemisistämme. Useampi tunnisti lautanauhan ja neulakintaan, mutta kukaan ei kertonut nähneensä ennen haarukkanyörin tekoa. Johanin rengashaarniska keräsi ansaitusti ihailijoita, kuten aina.
Markkinakojujen joukossa oli Muhoksen maa- ja kotitalousnaisten piste, jossa myytiin heidän itse kasvivärjäämiään lankoja. Värit olivat upeita! En ole raaskinut käyttää edellisiäkään kasvivärjättyjä lankojani, joten en kehdannut kartuttaa kokoelmaani enempää. Sen sijaan otin heidän yhteystietonsa ylös. Ehkäpä ensi kesänä tuppaudumme keskiaikaseuran porukalla heidän mukaansa katsomaan, miten se lankojen värjäys tapahtuu! Lisäksi sain kuulla, että Muhoksella järjestetään historiallisten pukujen ompelupiiri. Voipi olla, että minutkin nähdään siellä vielä kiskomassa hiuksia päästäni kun onnistuin ompelemaan housunlahkeet kiinni toisiinsa ;)
Oli todella hienoa nähdä, että pienemmilläkin paikkakunnilla jaksetaan puuhata keskiaikatapahtumia. Järjestelyt toimivat hyvin ja tunnelma oli viihtyisä. Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa vielä monena vuonna eteenpäin ja se saa kasvaa suuremmaksi ja tunnetummaksi vuosien varrella.
Sadonkorjuujuhla on jo viikon päästä, enkä ole vieläkään saanut kaikkia järjestelyjä tuupittua kuntoon. Tiedän kuitenkin, että paikalle tulee ihana porukka, joka tekee Sadiksesta sen rennon, viihtyisän tapahtuman joka se on aina ollut. Suuria ohjelmanumeroita ei siis onneksi tarvita. Tekeminen ei silti lopu kesken. Lapset tarvitsisivat myssyt, ja Johan uusia vaatteita, ja minun mekkooni pitäisi ommella siistimpi kaulus, ja alusmekossa olisi korjattavaa, ja ja ja...